Akaan Työväen vappua juhlistettiin Toijalan Torilla. Torijuhla alkoi vappumarssilla.
Inka Loppi toimi juontajana. Viialan Pyryn torvisoittokunta soitti Työväen lauluja. Tervehdyssanat lausui Saija Roininen ja juhlapuheen piti Antti Maijala.
Akaan Vasemmisto ja Akaan Demarit tarjosivat kiitokseksi makkaraa ja munkkia äänestäjilleen.
Kiitos kaikille juhlaan osallistuneille!
Saija Roininen tervehdyssanat:
”Hyvät toverit, ystävät, kuulijat!
Tänään kokoonnumme jälleen yhdessä juhlimaan vappua – työväenliikkeen juhlapäivää, solidaarisuuden, yhteisöllisyyden ja oikeudenmukaisuuden juhlaa. Mutta samalla tämä on myös hetki katsoa historiaan. Kysymys, jonka kannamme mukanamme on: opimmeko me historiasta?
Vuonna 1918 tämä maa repesi kahtia. Ihmiset, jotka vielä eilen olivat naapureita, kohtasivat toisiaan vastakkaisilla puolilla – kiväärit ojossa. Työväenliike, yhdistykset, seurat ja torit olivat tuolloin enemmän kuin harrastuksia tai kokoontumispaikkoja. Ne olivat aatteellisen heräämisen keskuksia, sivistyksen koteja, ja lopulta – sodan tullen – myös jakautumisen näyttämöitä.
Moni meistä tuntee nimeltä oman kylän työväentalon tai paikan, jossa laulettiin, harjoiteltiin näytelmää tai painittiin ennen kohtalokasta kevättä. Mutta samaan aikaan ne paikat olivat myös toivon ja rakentamisen alustoja. Kun aseet vaikenivat, juuri nuo yhdistykset ja seurat kokosivat jälleen ihmisiä yhteen. Ne hoitivat haavat, jakoivat leipää ja loivat uudenlaista yhteiskuntaa – hitaasti mutta varmasti. Yhdessä.
Tänään, vuonna 2025, emme elä sisällissodan aikaa. Mutta me elämme aikaa, jolloin yhteiskunta uhkaa jälleen jakautua – nyt ei ehkä asein, mutta sanoilla, algoritmeilla, epäluulolla ja vihapuheella. Meidän on kysyttävä: mikä on meidän vastuumme nyt?
Me voimme oppia historiasta, jos me uskallamme kohdata sen – rehellisesti, mutta rakentavasti. Kun muistamme, miksi kahtia jakautuminen alkoi, voimme myös ymmärtää, miksi niitä ei saa enää päästää kasvamaan. Epätasa-arvo, köyhyys, osattomuus – ne ovat vaarallisia siemeniä, ja niiden itämistä on ehkäistävä ajoissa.
Meidän vastauksemme ei ole vastakkainasettelu vaan yhteistyö. Ei sulkeutuminen, vaan seurojen, yhdistysten ja yhteisöjen vahvistaminen. Siinä missä 1900-luvun alun työväenyhdistys saattoi olla portti lukutaitoon ja osallistumiseen, se voi tänään olla portti vaikuttamiseen, kuulumiseen – ja muutokseen.
Hyvät ystävät, historia ei toista itseään, mutta me ihmiset saatamme toistaa, jos emme opi. Meillä on nyt mahdollisuus tehdä toisin. Meillä on sanat, joilla voi rakentaa, ei repiä. Meillä on toveruus, joka voi ylittää erimielisyyksiä. Meillä on vappu – ja yhteinen tahto parempaan.
Jatketaan siis tätä työtä. Yhdessä. Avoimesti. Inhimillisesti. Rohkeasti.
Hyvää vappua!”