Arvoisa veteraaniväki, hyvät läsnäolijat,
Vietämme tänään Suomen 104:ttä itsenäisyyspäivää. Juhlimme sitä perinteisesti lipuin, juhlin ja kynttilöin. Itsenäisyys ei ole aina ollut itsestäänselvyys, vaan sen säilyttäminen on vaatinut uhreja.
Vuosina 1939–45 käytyihin sotiin osallistui noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Heistä menehtyi noin 90 000. Sodat jättivät jälkeensä 30 000 leskeä ja sotaorvoiksi jäi 55 000 lasta. Sotaveteraaneja on vielä joukossamme lähes 5000, keski-iältään 95 – vuotiaita. Sotavuosina lapsia lähetettiin sotaa pakoon erityisesti Ruotsiin ja Tanskaan. Ilman vanhempiaan lähetettyjä lapsia oli runsaat 70 000. Sodan jälkeen kaikki lapset eivät palanneet, noin 15 000 jäi sijoitusmaahansa. Sodan seurauksena Suomella oli myös asutettavana lähes puoli miljoonaa kotinsa menettänyttä evakkoa.
Sota muutti monella tavalla naisten roolia. Sen lisäksi, että naisia toimi mm. lottina ja sairaanhoitajina, heitä tarvittiin sodan kestäessä myös teollisuudessa, rakennustöissä, erilaisissa kuljetustehtävissä. Maatiloilla naisten työtaakka kasvoi ja monipuolistui miesten ollessa rintamalla. Lisäksi oli pyöritettävä perheen arkea ja huolehdittava lapsista. Tällä kaikella oli merkittävä vaikutus maamme tulevaan kehitykseen. Sodan jälkeen huomattava osa naisista jäi töihin kodin ulkopuolelle ja tämä johti myös siihen, että päivähoitojärjestelmä syntyi. Nykyinen hyvinvointiyhteiskuntamme alkoi pikkuhiljaa rakentua.
Maailmassa esiintyy tälläkin hetkellä monenlaisia uhkakuvia liittyen ilmastonmuutokseen, kyberturvallisuuteen, hybridisodankäyntiin. Nykyinen korona-aika on tuonut arjen käytäntöihimme muutoksia. Mutta se on vaikuttanut myös mielialoihimme ja heikentänyt monen luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen. On syytä miettiä, miten muutosjoustava yhteiskuntamme tänä päivänä on.
Oman kaupunkimme strategian päivittäminen on parhaillaan työn alla. Pidimme valtuustoseminaaria marraskuun alkupuolella. Yhteisöllisyys, turvallisuus ja vastuullisuus nousivat vahvasti esiin, kun pohdimme Akaan arvoja. Meidän tulee huolehtia eri ikäluokkien hyvinvoinnista, jotta nuo arvot saavat merkityksen käytännössä. Meidän aikuisten, varsinkaan poliitikkojen, ei pidä vastakkain asettaa eri sukupolvia ja heidän tarpeitaan.
Hyvinvointivaltion yhtenä tunnusmerkkinä on pidetty sitä, että se huolehtii ikäihmisistään. Ruoan, puhtauden ja terveydenhuollon lisäksi hyvään vanhuuteen kuuluu sosiaalinen kanssakäyminen. Myös nuorten jaksaminen ja kiinnittyminen yhteiskuntaamme on noussut erityisesti nyt korona-aikana keskusteluun. Etänä opiskelu on sysännyt paljon vastuuta nuorille itselleen. Tähän tilanteeseen kaikki eivät ole olleet kypsiä ja tämä on aiheuttanut nuorissa turvattomuuden tunnetta. Tässä tilanteessa he tarvitsevat meidän kaikkien tukea.
Hyvää Itsenäisyyspäivää meille kaikille!
Saila Kallioinen