Kuusikankaan alkuasukas on poissa.
Kuusikankaan alkuasukas nimellä itseään kutsunut Timo Saarinen menehtyi vakavan sairauden uuvuttamana tammikuussa. Timo oli kaikkien tuntema moniosaaja, joka jäi taatusti kaikkien mieleen suurena persoonana.
Timo valmistui vuonna 1977 levyseppähitsaajaksi Valkeakosken ammattikoulusta. Nuoresta pitäen Timo oli ahkera talkoolainen niin eri järjestöjen toiminnassa kuin myös perhepiirissä. Raimo-eno kertoi Timon olleen vielä pojan kloppi, kun Timo oli Raimolla apulaisena taloa rakennettaessa. Timon ollessa vain 15-vuotias hän lähti enonsa kanssa palohälytyksen tulessa kohti tulipaloa auttaakseen hädässä olevia. VPK:ssa Timo olikin mukana lapsesta viimeisiin päiviin asti.
Timo eli värikkään elämän. Hän oli monessa mukana, viime vuosina erityisesti kaupungin luottamustehtävissä. Timo oli paljon muutakin kuin valtuutettu. Moni tunsi Timon aivan muuta kautta ennen Timon poliittista uraa. Timo tunnettiin palomestarina, kouluttajana, yritäjänä, valmentajana, joulupukkina, yhdistyaktiivina, isänä, puolisona ja Akaan Pekkona. Hänet tunnettiin huumorimiehenä ja juhlien viihdyttäjänä. Timo onnistui keventämään vaikeaakin tilannetta heittämällä kaskuja keskustelujen väliin.
Timo tunnettiin myös seuratoimijana mm. jääkiekon, jalkapallon ja lentopallon saralla. Timo perheineen järjesti kerran yöpetanque-turnauksen Matinpuiston kentällä. Nuorena Timo oli oli urheilullinen. Hän harrasti paljon liikuntaa ja kertoikin serkuilleen, ettei hänelle koskaan kasva yhtä isoa mahaa, kuin setämiehellään.
Vaikka Timo oli yrittäjä, hänen sydämensä pumppasi demariverta. Yrittäjäpiireissä Timo vaali alkuperäistä sosiaalidemokratian aatetta. Timo toi monesti esille, että sosialidemokratian aate on lähtenyt pienyrittäjistä kuten sepistä, suutareista ja vaattureista. Timo oli periaatteen mies, joka kerran kantansa valittuaan pysyi siinä vakaasti.
Politiikka oli Timolle tärkeä asia elämässä. Intohimoisesti Timo puolusti niitä, joiden ääni ei päätöksenteossa kuulu; esimerkiksi nuoria ja vanhuksia. Mielipiteensä Timo toi esiin välillä jopa tulisieluisesti. Timo seisoi viimeiseen asti tärkeäksi katsomiensa asioiden ja lupaustensa takana välittämättä muiden vähättelystä ja solvauksista. Timolle tärkeää oli, että palvelut säilyvät omassa kylässä. Kun aluepelastuslaitos siirtyi Tampereelle, Timo ei hyväksynyt, että ympäristökunnat joutuivat maksumiehiksi. Suorasanaisena Timo joutui useasti median ja kuntalaisten silmätikuksi. Tästäkään huolimatta Timo ei lupauksiaan pettänyt. Vaikka Timon kanssa oli asioista eri mieltä, hän ei antannut asioiden mennä henkilökohtaiseksi taistoksi. Vaikka Timon kanssa kinasi politiikasta, seuraavana päivänä hänen kanssaan pystyi hienosti lähtemään vaikkapa lentopallo-ottelua seuraamaan hyvässä yhteishengessä. Timon kanssa asiat riiteli, ei ihmiset. Politiikka oli hänelle henki ja elämä. Viimeisiin päiviinsä asti Timo huolehti, että hänen työnsä jatkuu.
Timo oli aina valmis auttamaan. Oli sitten kyse ihmisistä tai eläimistä. Eräs kunnan työntekijä kertoi tosi tarinan: Eräänä viikonloppuyönä Kylmäkoskelle saapui sirkus. Päivystävänä palomestarina Timo hälytettiin hakemaan norsuille vettä. Ensin hieman ihmeteltyään pyyntöä, Timo hoiti homman viipymättä, jotta norsut eivät nääntyneet janoon. Eräs kuntalainen muisteli Timoa hyväsydämisena palomestarina, joka huolehti perheen tilanteesta ja jälkihuollosta perheen kodin tuhouduttua tulipalossa.
Perhe oli Timolle kaikista tärkein. Vaimosta ja lapsista Timo puhui useasti. Lapsenlapset olivat Timon silmäterät. Timon viimeinen toive oli, että perhe saisi jatkaa elämää, eikä vaimoa ja lapsia itketettäisi, jotta he voisivat olla yhdessä onnellisia. Timon sanoin: Elämä Jatkuu!
Timon muistoa kunnioittaen Akaan Demarit
